Pilke

En ole taaskaan nukkunut koko yönä. Viime päivinä on tullut mietittyä kaikenlaisia asioita, kuten esimerkiksi sitä kuinka hankala ihminen olen. Vastoinkäymisten kovettamana, tunteita ei saa päästää tähän peliin mukaan. En rehellisesti sanottuna edes tiedä mitä kaikkea voisin tähän kirjoittaa, kaikki kun sattuu tulemaan aina yhtenä ryöppynä ulos, jos sille päälle sattuu. Tällä hetkellä on haikea olo, väsynytkin, mutta uni ei tule. Kai näin pienellä ihmisellä on niin paljon ajatuksia päänsä sisällä että ei ihme että ei kykene nukkumaan. Ajatukset pyörii vain päässä, ei tiedä miten olla, ahdistaakin vähän. Eilen Helsingin juna-aseman vessassa satuin katsomaan peiliin, sieltä mua katto takas punapäinen tyttö, tyhjä katse, huono ryhti.. mutta jotain normaalista poikkeavaa oli tapahtunut. Mun silmissä oli pilke, pilke jota en ollu nähny vuosiin. Kiitos tästä kuuluu eräälle ihmiselle, jonka kanssa vietin mitä parhaimman viikonlopun pitkiin aikoihin. Helsingissä ollessani, mulle tuli tunne että aivan kuin olisin kotona. Oli ihan erinlainen fiiliskin kuin täällä pohjoisessa. Löysinkö sen paikan mitä voin kutsua ns. kodiksi? vai kuvittelenko vain? ja pitääkö sanonta "Home is where your heart is" paikkaansa? entä jos en edes tiedä missä minun sydän on? Vaikeita kysymyksiä joihin pitäisi löytää vastaus. Monimutkaista.