Aloin tässä miettimään millainen ihminen sitä on ollut muutama vuosi sitten.
Aikuistunutkin vähän ja kasvanut ihmisenä, oppinut virheistä joiden tilalle on tullut uusia ja taas niistä uusista virheistä on opittu.
Meitä on erilaisia ihmisiä, jotkut aikuistuvat varhain tai heidän on pakko tehdä niin, toiset taas eivät aikuistu koskaan.. Tai ainakin välillä tuntuu siltä tiettyjen ihmisten kohdalla..
Lapsuuden ystävät jäävät kun kasvetaan ja tilalle tulee uusia ystäviä ja jossain vaiheessa huomaa olevansa siinä oravanpyörässä, että useimmat ns. uudet ystävät jossain vaiheessa puukottavat selkään tai muuten vain etääntyvät ja he ovat sitten taakse jäänyttä elämää. Aika muuttaa ihmisiä, joko huonompaan tai parempaan.
Ajan myötä joistakin ihmisistä karisee suurin osa lapsellisuudesta pois, joistakin ei koskaan..
Eniten huvittaakin nämä pilvilinnoissa elävät teinit jotka kuvittelevat oikeasti tietävänsä elämästä jotain, paljon pahaa ja hyvääkin nähneenä voin sanoa, he eivät tiedä puoliakaan.
